Viljakäärme (Pantherophis guttatus)

• Vuoden 2023 poikanen
• Värimuoto: tessera stripe
  
• Sukupuoli ei tiedossa
• Matelijoita ei toimiteta, vaan ne tulee noutaa myymälästämme Porista!
  
• Ennen tilaamista perehdythän lajiin hyvin!
• Pääasiassa viljakäärmeet saapuvat meille tilauksesta, toimitusaika on noin 7-14 päivää tilauksesta. Tarkemman päivän voit kysyä myös ennen tilauksen jättämistä.

Yleistä:

Viljakäärmeet eli lempinimeltään viljikset ovat suosituimpia lemmikkinä pidettäviä kuristajakäärmeitä pienen kokonsa, helppohoitoisuutensa ja useiden värimuotojensa ansiosta. Nämä käärmeet sopivat erinomaisesti aloittelijallekin, koska ne eivät ole myrkyllisiä ja ovat yleensä leppoisia käsitellä. Aikuispituutta viljakäärmelle kertyy alalajista, sukupuolesta ja populaatiosta riippuen noin 90-150 cm. Elinikä on noin 15-20 vuotta. Luonnossa viljakäärmeitä esiintyy New Jerseyn eteläosista Floridaan, Louisianan keskiosista Tennesseen lounaisosiin.

Terraario:

Viljakäärmeelle terraarion pohjapinta-ala on korkeutta tärkeämpää, vaikka ne myös kiipeilevät mielellään, mikäli mahdollisuus siihen tarjotaan, joten terraario saa olla myös hieman korkeampikin. Minimikoko täysikasvuisen käärmeen terraariolle on 90 x 50 x 50 cm. Poikaselle riittää 10-30l faunaboksi tai rei'itetty muovilaatikko, kunhan laatikon pisin sivu on yli puolet poikasen pituudesta. Pienessä terraariossa poikanen tuntee olonsa turvallisemmaksi, eikä stressaa niin paljoa kuin isossa terraariossa. Pohjamateriaalina voit käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, ns. kookosturvetta (esim. Exoterra Plantation Soil, JBL Terra Basis), kaarnahaketta, hamppua, Snake Beddingiä tai sekoittaa useampia materiaaleja. Viljakäärmeet nauttivat pohjamateriaalin sekaan kaivautumisesta, joten laita pohjamateriaalia useamman sentin kerros (n.10cm). Viljakäärmeet eivät välttämättä tarvitse UV-valaistusta, mutta kasvavalle poikaselle matalatehoisesta UVB- valosta ei ainakaan haittaa ole, koska poikanen käyttää paljon kalsiumia kasvuunsa.  Viljis tarvitsee lämmittelypaikan, joka järjestetään joko lämpölampulla ja/tai -matolla/kaapelilla. Lämmittelypaikan lämpötilan tulisi olla n. 35 astetta, muutoin terraariossa riittää huoneenlämpö (20-24 astetta). Lämmöt ja valot tulisi olla päällä 12 tuntia vuorokaudessa, yöksi saa sammuttaa. Viljakäärmeen terraario pidetään suhteellisen kuivana, mutta terraarioon tulee laittaa vesiastia, johon käärme mahtuu halutessaan kokonaan. Vesiastian vesi vaihdetaan päivittäin tuoreeseen. Piilopaikkoja terraariossa tulisi olla vähintään kaksi, toinen viileässä päässä terraariota ja toinen lämpimässä päässä. Toinen piiloista tulisi olla ns. wetboksi eli kannellinen rasia, jonka sisälle laitetaan kosteutta hyvinpitävää turvetta tai sammalta. Wetboksi on tärkeä pitää kosteana ainakin nahanvaihdon aikaan. Terraarion voi sisustaa muovikasveilla ja esim. kovalehtisillä ja kestävillä oikeilla kasveilla, kaarnapaloilla, kaarnatunneleilla, kivillä ja oksilla. Myös luonnosta voi terraarioon kerätä koristeita, mutta ne tulee kuumentaa ennen terraarioon laittoa, esimerkiksi keittämällä, saunottamalla tai uunittamalla.

Ruokinta:

Viljakäärmeen ruokavalioon luonnossa kuuluvat jyrsijät, linnut, liskot, sammakot ja jopa linnun munat. Kotioloissa sopivaa ruokaa ovat pakasteena myytävät hiiret, gerbiilit, hamsterit, rotanpoikaset ja tiput. Ruokaeläin on sopivan kokoinen, kun se on samankokoinen tai hieman paksumpi kuin käärmeen paksuin kohta. Aivan pientä poikasta ruokitaan vastasyntyneillä hiirenpoikasilla, "pinkeillä", noin 5-7 päivän välein ja ruoan kokoa kasvatetaan käärmeen kasvaessa. Täysikasvuiset viljakäärmeet ruokitaan kahden-neljän viikon välein. Ruoka voidaan sulattaa lämpimässä vesihauteessa ja tarjota pinseteillä. Jotkin käärmeet ovat arempia, eivätkä suostu syömään pinseteistä tarjottua ruokaa, tällöin ruokaeläin kannattaa jättää käärmeen piilopaikan lähistölle yöksi, jolloin käärme voi pimeyden turvin käy sen syömässä.

Nahanluonti:

Viljakäärmeet luovat nahkansa läpi elämänsä, mutta ikääntyessä kasvu hidastuu ja nahanluonti kerrat harvenevat. Nuori käärme luo kasvaessaan nahkansa useita kertoja vuodessa, kun taas aikuisen käärmeen nahanluontien välillä voi olla useita kuukausia. Lähestyvästä nahanluonnista kertoo käärmeen värityksen harmaantuminen sekä silmien samentuminen. Viljakäärme luo nahkansa myös silmien päältä. Nahanluonnin aikaan käärme hankaa vanhan nahan rikki johonkin karheaan pintaan ja luikertelee ulos vanhasta nahasta. Onnistuneesta nahanluonnista kertoo ehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla. Jos vanha nahka irtoaa repaleisina paloina, on hyvä auttaa käärmettä sijoittamalla se  rei'itettyyn muovirasiaan tai faunaboksiin lämpimällä vedellä kastellun froteepyyhkeen kanssa. Tämän jälkeen nahkaa voi varovasti irroitella käsin topsipuikolla ja pinseteillä. Nahkaa ei kuitenkaan tule repiä väkisin irti. On hyvä tarkistaa jokaisen nahanluonnin jälkeen, että vanha nahka on irronnut myös silmien päältä, kloaakista ja hännän päästä. Mikäli käärmeen nahanluonnit epäonnistuvat toistuvasti olosuhteiden korjaamisesta huolimatta, käänny matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin puoleen.

Käsittely:

Viljakäärmeet ovat yleisesti ottaen helppoja ja kilttejä käsitellä, mutta jokainen eläin on yksilönsä. Kun käärmettä käsittelee säännöllisesti, ne
oppivat luottamaan ihmiseen ja rauhoittuvat nopeasti, eivätkä vanhemmiten stressaa käsittelyä niin paljon kuin käsittelemättömät yksilöt. Poikaselle joka on muuttanut uuteen kotiin tulisi antaa aikaa asettua enne käsittelyä, kun käärme on syönyt kolme-neljä kertaa hyvin, voi käsittelyn aloittaa lyhyitä hetkiä kerraallaan. Kuitenkaan paria päivää ennen ruokailua ei olisi suotavaa käsitellä eikä päivään ruokailun jälkeen. Lähesty käärmettä sivulta eikä ylhäältä, kuten saalistaja tekisi ja nosta se ylös varovasti, mutta varmoin ottein. Epäröinti pelottaa käärmettä ja saa sen todennäköisesti piiloutumaan tai puremaan. Käytä tarvittaessa kevyitä puuvillakäsineitä luottamuksen vahvistamiseksi niin kauan kuin on tarpeen.

Yksin vai useampi?

Viljakäärme on aina suositeltavinta asuttaa yksin. Tällöin käärmeen voinnin tarkkaileminen ja ruokinta on helpompaa. Viljakäärmeet ovat yksineläjiä luonnossakin, joten etenkin pienessä terraariossa jatkuva lajitoverin seura voi olla niille stressaavaa.